Blogi

  

  • Road to Fitness Classic - Suuri kisapostaus

    Ensimmäiset classic bodybuilding-kisani ovat nyt takana päin. Miten kisat meni ja mitkä fiiilikset jäi?

    Kisaviikonloppu alkoi perjantaina, kun matkustimme Helsinkiin kilpailun rekisteröintiin, jossa mm. mitattiin ja punnittiin kisaajat. Olin kasvanut sentin armeijasta, pituuden ollessa 183 cm ja painon 80,5 kiloa, joten painorajan suhteen ei ollut mitään ongelmaa (saisin painaa max. 92 kg). Lisäksi samassa yhteydessä laitettiin ensimmäinen kerros kisaväriä. Tähän hommaan oli järjestetty oma kisaväripalvelu, joka oli melko mielenkiintoinen kokemus. Huoneessa oli rivi telttoja, ja telttojen edessä ruotsalaisäijät valmiina ruiskuttamaan kisaväriä. Ei muuta kuin alasti telttaan svedujen eteen maalattavaksi. Siinä sai taas pari kertaa miettiä, mihin sitä on tullut lähdettyä. Totta puhuen, oli homma erittäin ammattimaisesti järjestelty ja voin suositella Onsiten Tanin väripalvelua kaikille kisaajille.

    Rekisteröinnin ja värien jälkeen lähdettiin hotellille rentoutumaan. Käytiin myös hieman istumassa iltaa ja juomassa lasilliset viiniä. Viime juhannuksena viimeksi alkoholia nauttineena "potkaisi" viini aika mukavasti. Kummasti sitä rentoutui ja uni tuli palloon melko ongelmitta. Vaikka kisajännitys alkoi pikkuhiljaa nousemaan, sain nukuttua suht hyvät yöunet. 

    Seuraavana aamuna se sitten vihdoin koitti. KISAPÄIVÄ! Kunto näytti aamulla melko kuivalta, joten haimme vielä painetta lihaksiin kevyellä tankkaamisella päivän mittaan. Kisat olivat minulla vasta iltapäivällä, joten alkupäivä oli yhtä tuskaista odottelua. Rentoutumiseen toimi kuitenkin jälleen lasilliset viiniä, mutta se löi sitten inhottavan päänsäryn päälle, kun veden juontiakin hiukan säännösteltiin kuivan kondiksen ylläpitämiseksi. 

    Pari tuntia ennen kisaa lähdettiin kisapaikalle ja viimeistelemään kisaväri ruotsalaispoikien hellään huomaan ja samalla tytöt läpsytteli öljyt pintaan. H-hetki alkoi lähestyä ja jännitys tiivistyi. Juuri ennen kisaa alettiin pumppailla lihaksia, juotiin "pumppiviinat" ja järjestäydyttiin jonoon backstagelle. Pian tuli meidän sarjan vuoro ja käsky kävi lavalle. Fiilis oli aika epätodellinen. Kaikki kahdeksan kuukauden työ nivoutuu tähän yhteen hetkeen. Nyt annetaan kaikki mitä löytyy. Let´s go!

    Siellä sitä nyt oltiin. Kokemusta on melko vaikea kuvailla, kun alkukisa tuntui olevan ohi aivan hujauksessa. Juuri kun alkoi päästä "shown makuun" ja rentoutui, ohjattiin meidät jo pois lavalta. Homma kesti ehkä 10 minuuttia. Palattuamme backstagelle olin kuitenkin aivan fiiliksissä. Poseeraukset loksahtelivat kohdalleen ja esiintyminen tuntui hyvältä. Olin aivan varma, että pääsen jatkoon finaalikierrokselle (top 6).

    Finalistien julkistamiseen ei kauaa mennyt. Olin täpinöissäni menossa takaisin lavalle. Teemu (kisavalmentajani) kävi katsomassa tuloslistaa ja tuli ilmoittamaan minulle: "ei tällä kertaa finaaliin".

    Pettymys oli valtava. Tuntui, että matto vedettiin jalkojen alta, ja kaikki kuukausien työ valui kaivoon. Olin hetken melko paskana. Kaikki työ muutaman hassun minuutin takia. Lisäksi finaalin ulkopuolelle jääneiden tuloksia ei tiennyt, kuin vasta illalla. Ajatuksissa oli vain, että olinko ihan paska? Olinko viimeinen? 

    Hetken keräilin itseäni ja lähdin pettyneenä Taijun (avovaimo) ja kavereiden luokse. Heidän kommentit ja kuvat kisoista kuitenkin piristivät: näytin heidän mielestään hyvältä, ja kun näin kuvia, olin jopa itse sitä mieltä. Alkoi jopa hieman ihmetyttämään, miten ei suoritus finaaliin riittänyt. Tiesin, että kaukana se ei ainakaan ollut.

    Kisan jälkeen fiilis alkoi pikkuhiljaa nousemaan. Ei mennyt kauaakaan, kun olin jälleen aivan fiiliksissä. Kaikki kisojen aiheuttama stressi alkoi purkautumaan. Pääsi mättämään herkkuja. Söin kaksi tuntia yhtä soittoa Cavernan buffetissa varmaan 10 lautasellista ruokaa naamariin. Tuskin on yhtä onnellista kaveria nähty. Lisäksi illalla saimme vielä sarjamme tulokset: olin tosiaan seitsemäs, ja finaalipaikka todellakin oli lähellä. Pelkoni, että olin ihan paska, ei ollut siis totta. Hyvin se meni. Kun seuraavana päivänä näin vielä parempilaatuisia kuvia, pystyn olemaan tyytyväinen fysiikkaani.

    Kuvat by: Tommi Mankki

     

    Heikkouksia lähdetään nyt korjaamaan, ja tavoitteellinen tekeminen treenaamisen suhteen jatkuu. Aika näyttää, lähdenkö vielä joskus kisaamaan. Vähän jäi kaivelemaan hampaankoloon...

    Laitetaan loppuun vielä bonuksena vapaaohjelma, jota en päässyt esittämään:

      Takaisin
    4 kommenttia:
    Mikko    13:03:41 26.04.2019
    Hyvää settiä ja onnittelut hyvästä sijoituksesta!
    Vastaa kommenttiin:
    Olli    13:14:51 26.04.2019
    Kiitos Mikko!
    Vastaa kommenttiin:
    Heli    15:12:49 26.04.2019
    Kyllä jalkapallourasta on ollut hyötyä! Mielettömät reidet! Wau! Oot kovassa kunnossa ollut kisoissa. Loistava sijoitus.
    Vastaa kommenttiin:
    Olli    16:13:37 26.04.2019
    Kyllä ne jalat melkoiset tikut oli jalkapallouran jälkeen ja alkoi vasta kasvamaan raskailla kyykyillä ? mutta varmasti jotain hyötyä ollut! Ja kiitos!
    Vastaa kommenttiin:
    Kommentoi:

Personal Trainer Olli Raunemo

040 1969109
Kouvola
olli@pt-raunemo.fi